10.2.2002

Turun käräjäoikeuden päätös 15.12.2000

Avioeroon tuomittujen puolisoiden vuonna 1998 syntyneet yhteiset lapset oli uskottu äidin eli B:n huoltoon. Isän eli A:n vaatiessa lasten huollon uskomista molemmille vanhemmille yhteisesti käräjäoikeus pysytti huollon yksin B:llä, kuitenkin siten, että A:lle annettiin oikeus saada lapsia koskevia tietoja terveydenhuoltoviranomaisilta. Lapsille käräjäoikeus antoi oikeuden tavata isäänsä.

Asian ovat ratkaisseet käräjäviskaali Leni Ronkanen ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 11.10.2001

A valitti hovioikeuteen muun ohessa huoltomääräyksen osalta. Hovioikeus ei siltä osin muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Särkilä, Allan Ahnger ja Arto Suomi.

Perustelut

A:n ja B:n vuonna 1998 syntyneet lapset on uskottu yksin B:n huoltoon kuitenkin siten, että A:lle on annettu oikeus saada lapsia koskevia tietoja terveydenhuoltoviranomaisilta. Lasten oikeudesta tavata isäänsä on määrätty hovioikeuden ratkaisusta ilmenevin tavoin. Asiassa on enää kysymys vain siitä, onko sanottu tietojensaantioikeus voitu antaa huollosta erotetulle vanhemmalle vai onko tällaisen oikeuden saamisen edellytyksenä se, että lapset samalla määrätään vanhempien yhteiseen huoltoon siten, että toisella vanhemmalla olisi oikeus vain tietojen saantiin.

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 9 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin voi tarvittaessa antaa määräyksiä huoltajan tehtävistä, oikeuksista ja velvollisuuksista sekä, jos lapsella on kaksi tai useampia huoltajia, päättää tehtävien jaosta huoltajien kesken. Huoltajan tehtävistä on säädetty lain 4 §:n 1 momentissa. Sen mukaan huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista. Saman pykälän 3 momentin mukaan huoltaja edustaa lasta tämän henkilöä koskevissa asioissa, jollei laissa ole toisin säädetty. Lapsen huoltajan oikeus tiedonsaantiin lapsen henkilöä koskevista seikoista perustuu hänen asemaansa lapsen laillisena edustajana. Laissa ei ole säädetty, että myös huollosta erotetulle vanhemmalle voitaisiin antaa tällainen tietojensaantioikeus, johon ei kuitenkaan liittyisi lapsen huoltoa koskevaa päätäntävaltaa. Toisaalta ei lain sanamuodosta voida päätellä sitäkään, että se olisi kiellettyä.

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 10 §:n mukaan lapsen huoltoa koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Lain 9 §:n 3 momentista ja 12 §:stä ilmenee, että yksilölliset ja joustavat ratkaisut ovat sallittuja mainitun tavoitteen saavuttamiseksi.

Tosiasiassa myös huollosta erotettu vanhempi käyttää lapsen huoltoon liittyviä oikeuksia ja täyttää siihen liittyviä velvollisuuksia valvomalla ja pitämällä huolta lapsesta tapaamisten ja luonapitojen aikana. Toisaalta hänellä ei kuitenkaan ole viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan oikeutta saada tietoa esimerkiksi lapsen terveydentilasta taikka tämän saamista terveydenhuollon palveluista. Sitä, että oikeus tietojen saantiin olisi poikkeuksetta vain huoltajaksi määrätyllä tai että määräys voitaisiin antaa vain rajoitettuna yhteishuoltona, ei voida pitää lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain periaatteiden eikä käytännön vaatimusten mukaisena. Päinvastoin esimerkiksi lasten väestötietoihin tehtävä yhteishuoltomerkintä, joka tosiasiassa tarkoittaisi vain huollosta erotetun tietojensaantioikeutta, voisi merkitä sitä, että lasten huoltajaksi määrätty vanhempi joutuisi huoltoa koskevia oikeuksia käyttäessään esittämään selvityksen määräyksen todellisesta sisällöstä.

Huollosta erotetun vanhemman oikeus lapsen asioita koskevaan tietojensaantiin voi edistää vanhemman ja lapsen välisen suhteen kehittymistä ja kannustaa huollosta erotetun vanhemman sitoutumista vanhemman rooliin silloinkin, kun lapsen tapaamisoikeus on jäänyt suppeaksi tai sellaiseen ei ole katsottu käytännössä olevan lainkaan edellytyksiä.

Näin ollen on perusteltua päätyä siihen, että tuomioistuin voi antaa määräyksen, jonka mukaan huollosta erotetulla vanhemmalla on oikeus saada viranomaiselta lapsen terveydentilaa koskevia tietoja, mikäli sitä voidaan yksittäistapauksessa pitää lapsen edun mukaisena. Tässä asiassa ei ole esitetty perusteita poiketa alempien oikeuksien näkemyksestä siinä suhteessa, miten A:n oikeus saada sanottuja tietoja tulee järjestää.

Päätöslauselma

Siltä osin kuin on kysymys lasten huollon uskomisesta yksin B:lle hovioikeuden ratkaisun lopputulosta ei muuteta. A:lle annetaan oikeus käyttää huoltajalle kuuluvaa oikeutta saada lapsia koskevia tietoja terveydenhuoltoviranomaisilta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Kari Kitunen, Mikael Krogerus, Markku Arponen ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Marjatta Berg.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Lehtimaja: Tapauksesta riippuen voi olla lapsen edun mukaista, että myös huollosta muuten erotetulle vanhemmalle annetaan pääsääntöisesti vain huoltajalle kuuluva oikeus saada viranomaisilta lasta koskevia tietoja. Myös huollosta erotettu vanhempi joutuu näet käytännössä huolehtimaan lapsen terveydestä ja hyvinvoinnista sekä muistakin lapsen huoltajalle lain mukaan kuuluvista tehtävistä erityisesti lapsen tapaamisten ja luonapitojen aikana. Jollei hän tällöin saa tarvitsemiaan tietoja lapsen huoltajalta, lapsen välttämättömistä tarpeista huolehtiminen voi vaikeutua. Tietojensaantioikeuden laajuudesta on luonnollisesti päätettävä tapauskohtaisesti.

Vaikka oikeus saada lasta koskevia tietoja kuuluukin huoltajan oikeuksiin, pelkästään tämä seikka ei kuitenkaan vaadi sitä, että tietojensaantiin oikeutetulle pitäisi antaa yhteishuoltajan asema, jollei yhteiseen huoltoon muutoin katsota olevan edellytyksiä. Pelkkään tietojensaantiin ei sinänsä liity lapsen asioita koskevaa päätäntävaltaa, jonka jakaminen edellyttäisi yhteiseen huoltoon määräämistä. Kun huollosta erotettu vanhempi ei hänelle kuuluvaa tietojensaantioikeutta käyttäessään voi esiintyä lapsen huoltajana, myös monet käytännön ongelmat ja väärinkäsitykset voidaan välttää. Esimerkiksi passilain mukaan alaikäisen oikeus omaan passiin tai jomman kumman vanhemman passiin tehtävään merkintään riippuu pääsääntöisesti molempien huoltajien suostumuksesta. Passiviranomaisella ei ole kuitenkaan mahdollisuutta tutkia sitä, mitä oikeuksia kummallekin huoltajaksi ilmoitetulle vanhemmalle kuuluu. Näin ollen yhteishuoltajan asema antaisi pelkkään tietojensaantiin oikeutetulle vanhemmalle käytännössä lapsen asioihin sellaista päätäntävaltaa, jota yhteisestä huollosta päätettäessä ei ole ehkä tarkoitettu.

Näillä perusteilla päädyn Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevään lopputulokseen.